36. Laukko Esko: HERRASMIESTEN OIKOTIE **

211 s. W&G 1966  RM

Kyllä tästä Sariolan tuntee. Lapsekas kertomus, jossa lapsellinen päätösratkaisu. Sujuvasti juonta väännellään ja hyväuskoisia ollaan. Oma, Sariolakokoelmaan rantamökille jäävä.

 

37. Tikkanen Henrik: KULOSAARENTIE 8 ***

166 s. Wsoy 1978 2.p (Elvi Sinervo)   AV

Henkinen itsensäpaljastaja kertoo lapsuudestaan. Nolonhauskaa lukemista ruotsalaisen mukahienoston elämästä. Oma.

 

38. Westlake Donald E.: KUKAAN EI OLE TÄYDELLINEN **

267 s. Wsoy 2003  2.p    (Kalevi Nyytäjä)  Sapo 276   RM, YK

Taidan vaatia liikaakin loogisuutta kirjalta. Ei arvokasta maalauskääröä noin vain hukata, eikä sitä käytetä tappeluaseena, olkoon tungos mikä tahansa. No, nuljia rikollisia ovat koko porukka, kehenkään ei samaistu. Oma.

 

(Siihen nähden, kuinka paljon Sarioloita luen, on tietenkin omituista, että pistemäärät jäävät alhaisiksi ja haukkumista löytyy. Koska mielelläni niitä luen, olisiko syytä jonkinlainen teeskentely, yritys olla itse parempi kuin on. Vakavan mietinnän paikka.)