Tällä kertaa hotellina oli Pargue Nogal, tarkasti ottaen Campo Internationalissa. Rivitaloasunto kahdessa kerroksessa, alhaalla olohuone ja keittiö sekä terassi, ja yläkerrassa makuuhuone, kylpyhuone ja parveke. Asunnossa ei ollut suurempia vikoja. Jostain syystä nykyään (ehkä ennenkin?) tällaisissa loma-asunnoissa esitetään elävää mukamusiikkia kovalla äänellä joka ainoa ilta uima-altaan äärellä. Onneksi olimme pyytäneet rauhallisen asunnon, joka sijaitsi tavallaan nurkan takana, eikä mökä kuulunut häiritsevästi.

Terassilla joimme aamuteet, usein myös päiväkahvit. Parvekkeella emme juuri oleskelleet.

Matkat kauemmas:

Bussilla teimme tylsän keikan Las Palmasiin. Satoikin jonkin verran. Mutta syntymäpäivänä menimme bussilla Arguineguiniin ja jatkoimme sieltä lasipohjaveneellä (petosta koko "lasipohja") Puerto de Moganiin, jossa olemme ennenkin viihtyneet. (Alun perin piti mennä laivalla Teneriffalle, mutta emmepä jaksaneet)

Mainion juhlaruoan söimme rantaravintolassa, tapakset oluen ja viinin kera.

Puerto de Moganista palasimme bussilla asunnolle. Ikävä kyllä bussi kulki tunneleiden läpi moottoritietä, eikä roikkunut kallion reunoilla, niin kuin toivoimme. Reunakyytiä toki saimme toisella Arguineguin-keikalla palatessamme asuntoon paikallisbussilla. Silloin söimme lounaan tutussa Bahia Grillissä.

 Lisäksi kaksi kertaa menimme ilmaisbussilla Mas Palomasin majakalle.

 

Toisella kertaa kävelimme rantaa pitkin Inglesiin, toisella kuivan kanavan vartta huoneellemme. Käveltyä tuli 10 - 20 kilometriä päivittäin. Mihinkään vuorille emme lähteneet koluamaan, vanhat ihmiset.

Faron majakalla olivat tehneet hiekkaveistoksen, joka piti kuvata. Kolikoitakin tiputtelimme lautaselle kuvan edessä.

Ehtoollisen asettaminenhan se siinä.

Ilmat olivat muuten vanhuksille sopivat, mutta yöt olivat kylmiä. Muutaman kerran piti panna kaikki vaatteet ja viltit päiväpeittoa myöten päälleen, että tarkeni.

Jatkoa saattaa seurata.