Junalla menimme Helsinkiin ja paikallisbussilla Länsisatamaan. Hotellina Central, mainio majapaikka sopivalla kohdalla. Tuloiltana piti mennä Grande Pizzaan syömään, mutta emme sinne mahtuneet, joten menimme Hell Hunt-nimiseen pubiin.

Sympaattinen paikka, jossa söimme maukasta konstailematonta ruokaa porsliinikupeista ja joimme talon olutta. Tässä lasinalunen:

Eikä Hell Hunt tarkoita Helvetin Metsästäjää, vaan Lempeää Sutta. Tästä tuli meille jokamatkainen kantaravintola. Seuraavana iltana söimme pizzat GP:ssä, kun vihdoin mahduimme. Kolmas ruoka oli italialaisessa pikkupastapaikassa. Olutta ei ollut, viini melko hyvää. Ja ruoka toki maukasta, mutta sitä oli vähän. Ja neljäs ateria tietenkin Ses Besissä, oluineen ja Saaremaa-votkineen. Ja täytetty kana, tietysti. Siitä emme luovu.

 

Kahvit joimme kerran Pagaripoisid-kahvilassa (Vana Tallin 25 s), kerran kirjastokahvilassa (VT 20 s)

ja kaksi kertaa Energiassa (VT 25). Lisäksi vanatallinnattomat suklaajuomat Vene-kadulla pikkupaikassa, jonka imelloksille emme toiste mene.

 

Museona oli Luonnontieteellinen Museo, ihan kiva pikku luontopaikka. Jostain minulle käsittämättömästä syystä aina, kun johonkin museoon menen, siellä on lauma koulukakaroita.

 

 Lisäksi kävimme "taidenäyttelyssä" Kunstihoonessa. Voi pyhät pykälät tätä nykytaidetta. Onneksi eläkeläiset pääsivät halvalla.

Toompeanmäellä kiertelimme, tietenkin. Viron uudelleenitsenäistymismuistomerkillä otimme kuvan:

Näköalapaikalla kuvasimme Tallinnan keskustaa. Kun virolaiset pääsivät Neuvostoliiton miehityssorron alta pois, he heti syöksyivät USA:n helmaan, Natoon ja usalaisen presidentinkin haalivat. Keskusta pilattiin korkeilla rakennuksilla kun piti tehdä jotain manhattanmaista. Ylikomeat ostoskeskukset kituvat asiakkaiden puutteessa ja maa lähestyy konkurssia. Vaan eivätköhän tästä traumastaan vielä joskus yli pääse. Kunhan  alkavat elää sovussa vironvenäläisten kanssa ja antavat venäjän kielelle virallisen aseman, kuten Suomessa ruotsille ja saamelle.  Tässä kuva rumasta keskikaupungista:

Pirkko ehkä ajattelee hieman toisin.  Ja tietenkin minun sympatiani ovat ehdottomasti Viron puolella.

Ensimmäisen sateisen päivän jälkeen ilmat olivat kohtuulliset, ja kotimatka sujui jouheasti, vaikkakin lautta oli myöhässä ja ruuhkassa olimme myöhästyä Kuopion junasta.