Maanantaina 12.5 ajoimme auton lentoaseman parkkiin, lensimme Helsinkiin ja jatkoimme Vilnaan. Vaivaton matka. Paikallisbussilla keskustaan. Vedimme laukut hotelliin, Ecotel Vilnius. Vaatimaton paikka, melko täynnä, kylmä pieni huone ja reipas aamupala.  Jätettyämme tavarat huoneeseen lähdimme kaupungille, jossa tapasimme outoja tyyppejä:

Kuljimme vanhaan kaupunkiin Harrin ja Tiinan kanssa, he valmistautuivat poislähtöön ja me menimme ensimmäiseen kirkkoon sisälle. Vilnassa oli kymmeniä kirkkoja, joista kävimme miltei jokaisessa. Ilta kului alueeseen tutustumisessa ja ruokailussa, meille ruoat olivat ihan kelvollisia kun söimme peruslinjalla, pitsoja, kanaa, keittoa jne. Tuntui siltä, että vilnalaiset jäähdyttävät ruoat ennen pöytääntuomista. Mutta olut oli hyvää, joimme ainakin kuutta eri merkkiä. Samea Baltijos taisi olla parasta.     Tiistaina jatkoimme vanhaan kaupunkiin tutustumista. Moneen pihaan kurkistimme, ja joihinkin olisimme halunneet muuttaa:

Vilnan perustajan Gediminasin ratsastajapatsas oli miellyttävä, tyyppi ei ollut kovinkaan sotainen taluttaessaan kaakkiaan miekka väärässä kädessä:

Kirkoista jotenkin ulospäin viehättävin oli Pyhän Annan kirkko, joka sisältäkin oli soma. Kuva ulkoa:

Jatkoimme matkaa Rasosin hautausmaalle, johon oli haudattu vaikka ketä, vaikkemme ketään tunteneetkaan, emme edes olleet nimiä kuulleet. Matkalla rämmimme pitkin harjuja hengenvaarallisten laskujen kautta, kun yritimme oikaista. Perillä oli rauhaisaa.


Keskiviikko oli Trakai-päivä. Paikallisbussilla 26.n kilometrin päähän Trakan kaupunkiin, josta kävelytie Trakain linnalle. Hieman tuli Kuressaaren Kuninkaanlinna mieleen. Tässä kuljemme siltaa:

Jopa pääsylippu oli komea:

Ja sisällä kiertelimme pitkin museohuoneita ja pihoja. Mielenkiintoinen paikka. Kuva sisäpihalta:


Torstaina tutustuimme lähemmin Katedraaliin. Komeahko kirkko, jossa hienointa oli Pyhän Kasimirin kappeli:

Kirkosta menimme vaijerihissillä ylös Gediminasin torniin, josta oli vaikuttavat näköalat ympäriinsä.

Vielä kuljeskelimme Uzupion tasavaltaan, jossa kissat saavat olla kissoja, eikä niiden tarvitse rakastaa isäntiään. Tässä rajamerkki:

Joimme Iris Coffeet aukiolla, kurkimme ympäriinsä ja ennen kaikkea kiertelimme Bernardinu-munkkien  hautausmaalla, jossa tämä betonienkeli iski minulle silmää:


Perjantaina ehdimme vielä käydä meripihkamuseossa ja KGB-museossa, kiersimme tutut paikat, kävimme herkulliset pitsat syömässä ja juomassa Iris Coffeet raatihuoneentorilla, sitten bussilla lentoasemalle ja Helsingin kautta Kuopioon.
Tulopäivänä ja lähtöpäivänä satoi jonkin verran, ei haitaksi asti. Ja viileätä oli, mikä oli vain hyväksi, koska kävelimme kymmeniä kilometrejä. Mukava matka.