Vihdoinkin saimme nuohoojan rantamökille, ammattitaitoinen nuori mies. Käynti oli rahanarvoinen, olin harkinnut takkaan takkasydäntä, hän sanoi, ettei sellainen auta tippaakaan lämmitykseen. En siis hanki. Saunaan hän varoitti ostamasta Harvia-kiuasta, nykyiset ovat kuulemma läkkipeltituotteita. Kastoria suositteli, liekö kiukaan edustaja nuohoojantoimen ohella.

Ruokailun jälkeen lähdimme postinhakuun. Veneellä voi ajaa sadan metrin päähän postilaatikosta. Moottori pelaa kuin taivaan unelma.

Rannassa odotin veneessä sen aikaa, kun vaimo kipaisi Savon Sanomat. Hesari tulee heittolaatikkoon jo aamulla, sen käyn aina autolla hakemassa.

Paluumatkalla alkoi sataa.  Illalla kylvemme, tai vaimo kylpee, minä peseydyn. En kykene enää löylyyn, vanhuus iskee päänsäryllä, jos erehdyn lauteille.  Ja huomenna lähdemme vajaaksi viikoksi kaupunkikotiin.