Matkat: Junalla Helsinkiin, Eckerön Finlandialla yli. Finlandia on mainio laiva ilman pirunmoista hössötystä.  Kotimatkalla viimeisen pätkän Kuopion rautatieasemalta teimme taksilla. Etenkin takaisintulo sujui nopeasti ja suhteellisen kivuttomasti.

Hotelli: Ilmarine (ei loppuännää) on entinen tehdaskompleksi, joka on uudistettu hotelliksi. Miksi lie neljän tähden hotelli, vaikutti lupsakalta kolmitähtiseltä. Inhoan paremman väen loistohotelleita. Tämä ei ollut sellainen. Menemme toistekin.

Paikallismatkat:  Ostimme aikaisemmin hankkimiimme kortteihin kolme päivää (5€/henki) matkustusaikaa kaupungin liikenteeseen, ja kuljimme reippaasti raitiovaunuilla ja erilaisilla busseilla. Uutena käyntikohteena oli Viron historiallinen museo,  Maarjamäen kartano. (kaksi aata)

Maarjamäen kartanon edustushuone oli komea.

Muissa huoneissa esiteltiin etenkin Tallinnan itsenäistymistä, miehitystä ja toista itsenäisyyden aikaa. Miehitysajalla on omakin museonsa keskikaupungilla.

Kartanon takana makailee sikin sokin Viron eri puolilta rahdattuja kaadettuja lenineitä ja stalineita. 

Tässäpä minä ja Lenin. Niin katoo...

Ruoat: Pegasus-ravintolassa oli juuri ruokalista vaihtunut, emmekä saaneet havittelemaamme maksapihviruokaa. Vaimo söi kasviksia, minä kanaa. Eipä hääviä. Salin rikkovat kierreportaat, ja  musiikkikin oli inhaa. Emme mene enää. Talukörts sen sijaan oli mainio paikka keskellä Vanhaa Tallinnaa, Virukadun varrella, Helsinki-ravintolan yläpuolella. Hieno tunnelma puulattioineen, musiikkina vironkielistä mattia ja teppoa ja näyttöruudussa kauniita kuvia Vironmaasta.  Ruokakin oli hyvää, joten tänne palataan. Viimeinen ateria tietenkin Ses Besissä, siitä emme luovu.  Kahvien kanssa oli jo vaikeampaa. Kirjastokahvilan kahvi oli laihaa ja Vana Tallinn loppu. Pagaripoisidissa hinnat olivat nousseet rajusti. Energia taisi voittaa, tosin heidän lihapiirakkansa on omituinen.

Sunnuntaina oli leutoa, muina päivinä kylmää ja erittäin tuulista. Satoikin hieman alkuaikana, ei tosin häiritsevässä määrin. Ihan veikeä reissu.