Juhannusaatto on illassaan, saunassa on käyty, järvellä huristettu moottorilla, joka nyt tuntuu pelaavan.
Terassin vierellä on suuri haapa, ja sen vierellä koivu. Niiden oksat ovat lomittuneet. Koivussa on linnunpönttö, ja siinä kirjosiepon pesä. Haavassa on jo kolme päivää pyörinyt orava, joka syö huolellisesti, oksa kerrallaan, jotain, jota emme ymmärrä. Lehtiä se ainakaan ei syö. Linnunpoikasista tämä vegetaristi ei tunnu välittävän, aikakaan se ei kiertele pönttöä. Joka tapauksassa emolinnut pitävät sille ankaraa jöötä, ja jos se tulee liian lähelle, ne karkottavat sen kauemmas.


Piakkoin siirrymme yölepoon. Riekkukoot muut.