Elävän Kaupan ilmaishyllystä otin viisi kirjaa:
Ostrovski Nikolai: Kuinka teräs karaistui. Kansankulttuuri, 1946
Aho Juhani: Kootut teokset,  Wsoy 1953
Sholohov M.: Aron raivaajat,  Smia 1945
Piippo Jonne: Tehdas huutaa, Kirjokansi 1945
Saraja Viljo: Tyttö lähtee meren yli, Aura 1944
Viimeksi mainitun välissä oli kortti ja nimilehdellä omistus:

Lie niin vanha teksti, että sen uskaltaa julkisesti esiintuoda.
 
On aina hauska löytää jotain kirjan välistä, tai lukea hienoja omistuskirjoituksia. Ja jos nimi on revitty tai leikattu irti, kirjalla ei ole mitään arvoa. Joskus jopa tapaa teoksen, josta esilehti on repäisty kokonaan irti. ´Eihän siinä ole tekstiä´, miettinee moni. Hävetkööt. Entä jos joku potkaisee heidän autoonsa kulkuunvaikuttamattoman lommon?