Seppo Hyttisen Katastroohvi vuodelta 1966 on nimensä veroinen. Kiihotusta kansanosaa vastaan oli heti alussa sen verran, että luovuin lukuyrityksestä. Ties kuinka hauska teos tästä olisi vielä sukeutunut. Toinen keskenjäänyt tekele on Jonne Piipon Helena-mamsellin kolmas kosija, Oy Suomen Kirjan "leikillinen kilparomaani" vuodelta 1945. Parasta kirjassa on esilehdelle kirjoitettu mustekynäteksti "Sateisten päivien iloksi 29/8 -45". Kait joku lahjaksi jollekin ostanut näillä saatesanoilla. Itse tekstissä ei ollut sen paremmin tyyliä kuin juontakaan. Piipon Atomipommiakin voimakkaampi on scifi-hyllyssäni. En taida ottaa sitäkään lukutyön alle.

Kirjaston ilmaiskirjapaikasta (ota tai jätä) otin Kyllikki Hämeen (Hämäläinen) kirjan Rakastava, 1946. Kyllikki mm. käänsi neljä ensimmäistä Narniaa ja Vernen 80 päivää. [Enemmän olen paikasta ottanut kuin antanut, pitääpä parantaa tapani. Annettavaakin löytyy.]