Ostin kirjan Perman jousi (J.V. Wainio) joskus aikoinaan, muistaakseni Jyväskylästä. Ennen kaikkea etulehdellä olevan 
omistuksen takia. (Ensimmäisenä allekirjoittajana teoksen kirjoittaja)
 

Tämä on ensimmäinen painos,1948, ja kirja sai Topelius-palkinnon vuonna 1949. Gutenbergistä löysin Perman 
Taru- nimisen runoelman. Koska en ole vielä Perman Jousta lukenut, en tiedä, onko näillä mitään yhteyttä.
Joka tapauksessa pistän kirjan fantasiahyllyyni.

Viimeinen luku (Leinon) PERMAN TARUsta. Lähde Project Gutenberg

12.

VIENAN IMMEN KUOLO.

Palatsista kuninkaan käy polku Vienan rantaan.
Mitä Perman vanhimmat nyt valkamahan kantaa?

Hiljaa heidän takanansa kansan saatto kulkee,
äänetön kuin hauta. Kenen keskelleen se sulkee?

Neiti säkkiin neulottu on taakka kantajitten,
viime uhri vanhan uskon; alkaa uusi sitten.

Tuo on kansan tuomio, tuo kuninkaan myös tahto.
Kalliin saapa saalihin on Vienan viekas Ahto.

Turhaan pyytää Tapani: »Ah, miehet antakaatte
armo hälle, Tuonelassa pahan palkan saatte!»

Tyly on kansan tuomio, ei edes helly taatto.
Venehisin astuvi jo raudanraskas saatto.

Pilvessä on taivas, pilvi peittää ihmismielet.
Raskahasti tuolta täällä huokaa ilman pielet.

Tuulisena päivänä hän aaltoon hukutettiin,
Ahdin syliin synkeähän nuorna nukutettiin.

Yli kauniin kassapään käy vedet vankat umpeen.
Kuka muistaa kuolemata Vienan valkolumpeen?

Kuki ei kukat haudalla, ei heimo itke, paru.
Tuo oli turma neitosen. Näin päättyi Perman taru.