Jopa lievää kiinnostunutta odotusta tuntien kävin kiinni Hannu Rajaniemen kirjaan Kvanttivaras. Preesensissä, joka heti vie lukuhalut. Ensimmäisen luvun kahlasin läpi ja sain selville, etten kuulu tämän teoksen kohderyhmään. Liikaa ikää, liian vähän nörttiyttä ja niin edelleen. Jätän nuoremmille.

Monta kertaa ennenkin olen yrittänyt aloittaa Jorma Korpelan kirjaa Tohtori Finckelman, kuopiolaisena hävettää, kun en ole yhtään Korpelaa lukenut. Kun olin sata sivua päässyt läpi, lopetin itseni kiusaamisen. Paras taas todeta, että ei minun kirjani, tai minä en ole kirjalle sovelias. Miten lie tullut Oiva Paloheimo mieleen ja hänen Peili-kirjansa (jonka suurella työllä sain luettua läpi).