TYÖPAIKKANI ENNEN VALMISTUMISTANI

Olen siinä onnellisessa asemassa, että en ole ollut päivääkään varsinaisesti työttömänä. Joskus opiskeluaikana ja ennen vakinaista  virkaa hoitelin kyllä joitain pätkätöitä. Eläköitymisen jälkeen olen pysynyt visusti erossa viroista. Eikä aika ole ainakaan pitkäksi käynyt.

 

VIRANSIJAISENA

Muutaman päivän olin jo oppikouluaikanani tehnyt isän työpaikassa viransijaisuuksia, ja ylioppilaaksi tultuani olin Kerkkoon kansakoulussa ensin 3-4-luokkien viransijaisena naisopettajan ollessa poissa synnyttämässä. Hieman sen jälkeen isä ei eräänä aamuna herännyt, hänet siirrettiin ambulanssilla sairaalaan ja tein hänen työtään pari viikkoa. Hän kuntoutui onneksi ja palasi virkaansa. Näiden viranhoitojen aikana olin huomaavinani, että opettajan työ soveltuu minulle. Niin kuin soveltuikin ensimmäiset 25 - 30 vuotta. Loppuaika meni omalla painollaan. Yhteensä olin opettajana 39 vuotta, josta ajasta pois 8 kk armeijassa (Suomenlinna) ja puoli vuotta sairaslomalla (Liikenneonnettomuus).

RAJAPYYKKIEN SIIRROSSA

Jonain talvena, muistaakseni jo ylioppilaana, olin kuukauden siirtelemässä rajakiviä. Porvoon ja Helsingin välistä vanhaa tietä levennettiin, ja sen takia tontinrajakiviä piti siirtää pois tielinjan alta. Kylmää oli ja maa roudassa. Olin hyvässä kunnossa ja muistaakseni huidoin kangen ja lapion kanssa niin reippaasti, että työnjohtaja jo lämpimästä autostaan huuteli, että antaisin muidenkin tehdä jotain. Ruokatunnit vietimme parakissa, jossa oli ainakin lämmintä. Eväitten syönnin lomassa eksyin erään lapiomiehen kanssa shakinpeluuseen. Muistaakseni olin hieman ylimielinen, olinhan shakkia jonkin verran pelannut. Kymmenen siirron jälkeen en enää ollut ylimielinen vaan matti. Se siitä, tarpeellinen opetus.

KUNNAN TÖISSÄ

Jonain kesänä olin kuukauden verran Porvoon Maalaiskunnan töissä. Purin kaakeliuuneja, kaivoin ojia, katkoin oksia, kannoin painavia betonikansia lämpöputkien päälle, kottikärräsin rojua pois jaloista. Taisin vähän pitkästyäkin, koska en tajunnut työn rytmitystä vaan tein rynnimällä hommani heti aamusta. Viisaammilla ei ollut niin kova hoppu.

METSÄNLAIKUTUKSESSA

Eräänä kesänä Kivijärvellä pääsin muka mukaan metsänlaikutukseen. Metsää oli kaskettu, ja nyt tehtiin kuokalla laikkuja, joihin oli tarkoitus taimia istutella. Ei ollut minun hommaani, parin tutun kanssa istuskelin kiven juuressa tupakilla tuntikaudet. Ja nokipölystä sain vielä jonkin ihmeen nokkosrokon ja työ loppui siihen. Tiliäkään en nostanut.

MAATILAN TÖISSÄ

Opettajakorkeakoulun välivuonna piti olla kuukausi maatilalla töissä. Suurin osa porukasta sopi jonkun maatilanomistajan kanssa papereista käymättä juurikaan paikalla, mutta minä tein innolla pitkiä päiviä Lampilan tilalla Kerkkoossa. Hakkasin halkoja, kitkin perunapeltoa, juoksin vasikoita kiinni karkumatkalta ja ennen kaikkea tein heinää. Hankohommissa viivyttiin aamusta iltamyöhään. Talossa oli pehtori, joka ei tullut toimeen emännän kanssa vaan erosi vähän minun lähdettyäni. Lisäksi oli yksi vanha renki, joka oli mies paikallaan ja opetti meille nuorille asennoitumista. Minun lisäkseni oli kaksi harjoittelijaa, mies ja nainen. Nainen oli tuomarin tytär Helsingistä joka taisi niskoitella kotiväkeään vastaan. Miehelle taasen maistui viinapuoli. Kerran kävin noiden kahden ja Miksan ja Amin kanssa viikonloppuvapaalla rapujahdissa jossain ihmeen joenmutkassa. Yötä olimme teltassa ja rapujakin saatiin. Muuta en muista.

TIETÖISSÄ LAPION VARRESSA

Seuraavana kesänä, valmiina opettajana, menin lapiomieheksi samalle tielle, jonka merkkejä olin siirrellyt. Raskaitakin hommia sain tehdä, muun muassa jotain junaseisakkia pykättiin suurista kivenlohkareista. Parasta oli, kun eräs kuorma-autonkuljettaja sai sydänkohtauksen ja joutui sairaalaan viikoksi. Minut pantiin kuorma-autokuskiksi. Ajoin sen viikon maata kaivinkoneen alta maankaatopaikalle. Ei minulla muuta korttia ollut kuin henkilöautokortti, vaan ei tuo tahtia haitannut.

 TIETÖITÄ KONTTORISSA

Tietyömaan konttori oli kontissa eräässä hiekkakuopassa. Siinä oli kolme henkilöä töissä. Heistä yksi sairastui ja joutui parin viikon sairaslomalle. Minut napattiin tietyöhommasta ja istutettiin konttoriin. Työtä oli liiankin kanssa, mutta kun yöpaikkakin oli samassa tilassa, ei paljon tarvinnut muualle kurkotella. Samat kuorma-autokuskit, jotka olivat lapiomiehelle tiuskineet ojanvarrella, seisoivat nyt hattu kourassa kun tein heille papereita. En ollut ylpeä enkä ylimielinen.  Ja niinpä, kun sain Savosta töitä, eräs heistä kuljetti tavarani Lapinlahdelle nimelliseen hintaan, työnjohtajakin oli mukana apupoikana. Isä  nimittäin muutti uuden vaimonsa kanssa samaan aikaan Helsinkiin ja minä ostin häneltä edullisesti niin auton kuin huonekalutkin. Tulipa mukana muutama taulukin ja vaate- ynnä keittiötavaraa.