Junalla matkustimme edestakaisin Helsinkiin. Molempiin suuntiin vaunussa  ihmiset kailottivat suureen ääneen puhelimiinsa. Menomatkalla yksi akka karjui pitkäalushousuasiansa ynnä muut ongelmansa. Jumaluskossakin oli. Tulomatkalla olin sentään viisastunut ja varannut korvatulpan taskuun ja siitä korvaan (toinen korva on kuuro). Näin ollen ei tarvinnut kuunnella yhden kusipään tietokonepäivityksiä, joita tämä huuteli puolenkymmenen puhelun verran.

Laivana mennen ja tullen SuperStar, jossa meillä on tiedossa rauhaisa oleskelupaikka kaukana ohjelmallisesta keulamaisemamelusta.

Hotellina Olevi Residents, ikivanhasta talosta restauroitu sokkelopaikka, jonne tulipalon sattuessa olisi takuuvarmasti henkensä heittänyt. Pirkkokin eksyi monta kertaa matkalla huoneeseen. Huone itsessään oli hyvinkin viihtyisä.

Tuloiltana sunnuntaina kävimme syömässä Grande Pizzassa pitsat, jotka nyt olivat erinomaiset - edellisellä käynnillä uhkailin olla enää paikalle menemättä. Maanantaina kävimme antikvariaatissa, josta ostin neljä kirjaa 1920-luvulta, Aino Kallaksen kolme suomenkielistä teosta ja yhden vironkielisen Leino-käännöksen. Maiasmökissä kävimme välikahvin juomassa, Toompeanmäelle kiipesimme, kävimme Nevskin kirkossa, tietenkin, laskeuduimme rappuja alas ja kiersimme Kansalliskirjastoon. Kirjastokahvilassa kahvit, lihapirukkaat, Wana Tallinnat ja leivos. Tämä vasta on mieluisa paikka.

Ennenkin usein näkemämme mummelit pitivät taas kokoustaan erään pyöreän pöydän ääressä. 

Illallisen söimme Raekoja Platsin vierellä ravintolassa, ahvenfileet. Makua riitti. Ja huoneessa katsoimme uutiset ja puoliomituisen elokuvan Musta Jää.

Tiistaina teimme pitkän kävelyn Keskustorille, josta emme ostaneet mitään. Välikahvit uusitulla Vapaduse Väljakilla kahvilassa Väike Pariis (Pikku Pariisi). Täältä raitiovaunulla Pärnun maantietä kierrätyskeskukseen, josta emme löytäneet mitään. Ratikalla takaisin, ja sitten alkoi loppupäiväksi sataa. Energiassa joimme oikeat kahvit tavanmukaisin lisukkein, pidimme lueskellen huoneessa sadetta ja juoksimme kadun yli Hell Huntiin syömään paimenpojan paita. Siinäpä nautintoa kerrakseen.

Keskiviikkona raitiovaunulla Kadriorkaan ja siitä kävely laululavalle.

 

Edessä istuva mies on kuuluisa kuoronjohtaja, nimeä en muista. Pirkko otti minusta ja hänestä kuvan. (Ja kahdesta koirasta, kuulemma niin suloisista)

Haaksirikkoisten patsaallakin kävimme, viime vuosisadan alkupuolen mahtipontinen teos.

Kävellen ja raitiovaunulla takaisin, kahvit ja lisukkeet kirjastokahvilassa. Ostoksia kävimme tekemässä, ja iltapäivällä tutustuimme Arkkitehtuurimuseoon, jonne olimme tehneet lähtöä jo monta vuotta. Tässä pääsylippu.

Ruoka tietenkin Ses Besissä,  täytettyä kanaa, votkaryypyt ja olutta. Ravintola on yleensä ollut tupaten täynnä, nyt taisimme jossain vaiheessa olla hetken kahdestaan. Lama iskee.

Torstaina lähdimme jo aamulaivalla, ja Helsingissä menimme Ateneumin Picasso-näyttelyyn, jossa kuluikin kolme tuntia melko jouheasti. Ja junaan ja asemalta taksilla kotiin.  Sen verran kävi voimille, että harkitsemme jo, jaksammeko me vanhukset joulukuun Tallinnanmatkaa tehdä.