ELÄMÄNI SAUNAT

 

WHH 205

Pietari Wirtanen

 

 

Perimätiedon mukaan synnyin sotavuonna 1944 Kivijärven pitäjässä, Talviaislahden koulun saunassa kylmänä pakkasyönä tammikuun alussa, susien ulvoessa järven jäällä ja kuun paistaessa täytenä ikihonkien lomassa.

                 Tämän perimätiedon olen itse kirjoittanut parikymmentä vuotta sitten. Joka tapauksessa tämä koulun sauna luultavasti on ensimmäinen sauna, jossa olen kylpenyt, sillä Helsingissä Naistenklinikalla tapahtuneen maailmaan tuloni jälkeen (jota neuvostoliittolaiset kunnioittivat ankarin pommituksin) siirryin äitini kanssa tälle koululle, jossa isäni oli opettajana, vaikkakin nyt sodassa. Olin kahden vanha, kun muutimme Vastilaan, joten noita Talviaislahden saunassakäyntejä en muista, myöhemmin kyllä kävin muutaman kerran lämmittämätöntä saunaa katsomassa. Saunan ikkunapuitteessa on luodinreikä. Olen kuullut selvityksen siitä, vaan olen unohtanut. Yrittivätkö minut jo synnyinsaunaan ampua?

                 Vastilan koulun sauna seisoi pihan takana vastapäätä koulurakennusta, ja sen vierellä oli talousrakennus, jossa olivat liiteri, aitta ja vessat. Saunamuistonani on puinen saavi, jonka isä täytti vedellä ja jossa minä kaulaani myöten istuin likoamassa. Ja kerran juoksimme koko perhe häthätää saunaan huuhtomaan itseämme, kun isän yritys tehdä vetykaasua natriumin ja veden avulla onnistui liian hyvin.  Mitään muuta ei mieleeni ole tästä saunasta jäänyt, jonka jätimme taaksemme, kun olin täyttänyt seitsemän ja ensimmäisen vuoden olin jo kansakoulua käynyt. Muutimme Porvoon Maalaiskuntaan, Kerkkoon kylään. Sauna sijaitsi täälläkin pihan takana, nyt ulkorakennuksen päädyssä. Eteisessä kiersi kahta seinää  laudoista kyhätty penkki, seinällä oli naulakko ja ovesta vasemmalla suuri kaappi, jossa ei koskaan ollut muuta kuin epämääräistä roinaa. Itse saunassa oli suuri kertalämmitteinen pönttöuuni, sen vieressä kuumavesipata, ovesta suoraan kohosivat lauteet, joille noustiin rappuja, ja oikealla olivat pesupenkit. Sementtilattialta pesuvedet lirisivät vakoa pitkin reiän läpi saunan taakse maahan, kohdalla oli kesäisin vihanta vesiheinärypäs. Pihatähtimöhän tuo nykynimeltään on.

                 Lauteiden vieressä ylhäällä katonrajassa oli suuri peltitynnyri, sen pohjasta johti kumiletku, jonka päässä oli kastelukannun nokka. Lämmitettäessä letku pidettiin kiinni tynnyrin kyljessä, vesi kuumeni itsestään, ja halutessa saattoi ottaa suihkun kylvyn päätteeksi. En muista montakaan kertaa suihkua ottaneeni.

                 Kerran meitä oli saunassa kolme nuorukaista ja kaksi neitoa, vanhempani olivat mökillä. Minä raukka olin pariton, joten minun tehtäväni oli kuljettaa lauteilta toisten riisumia vaatekappaleita yhden kerrallaan pukuhuoneeseen. Saunaa valaisi vain kuumavesipadan alla palava tuli. Ja lopulta meillä oli yllä yhteensä kaksi vaatekappaletta, neitokaisten pikkuhousut. Ei siihen aikaan tietenkään tuon kummempaa riettausta tapahtunut.

                 Sauna oli vanha ja huonokuntoinen, jossain vaiheessa sen ikkunat peitettiin vanerilevyillä umpeen, ja kun myöhemmin kävin kylässä Kerkkoon koululla, koko ulkorakennus oli purettu ja uudessa saunassa oli jatkuvalämmitteinen kiuas ja oikea vesijohtosuihku. Tylsä paikka.

                 Kerkkoosta käsin opiskelin Helsingissä pari vuotta, oli minulla kortteeri sielläkin enoni luona, ja sitten suuntasin Savoon töihin. Ensimmäinen sauna Alapitkän koululla oli yhtä tylsä kuin Kerkkoon uusi. Kerran kävin Juurikan saunassa, joka oli paljon mielenkiintoisempi paikka: Vanha tiilirakennus pönttöuuneineen ja kuumavesiastioineen. Juurikka oli kylä, jonka koulussa opetin kuusi ensimmäistä vuotta. Kun istuin vielä poikamiehenä lauteilla löylyssä, koulun keittäjätär tuli eteiseen ja kysyi, tarvitsenko selänpesijää. Eihän minulle hölmölle kelvannut, luulin, että kyse oli selänpesusta.

                 Alapitkältä muutimme vaimon työpaikan perässä Varpaisjärvelle, apteekin taloon, jonka alakerrassa oli kapeanpieni pukeutumishuone ja sen vierellä jatkuvalämmitteinen puukiuassauna. Sellaista keskivertotavaraa.

                 Kun sain työpaikan Kuopion kaupungista, ostimme kerrostaloasunnon Maaherrankadulta. Sen saunassa oli kaksi pukuhuonetta, peseytymishuone suihkuineen ja puukiuas. Parhaimmat muistot ovat ne, kun tyttäreni noin 5-vuotiaana koputti löylyhuoneen oveen. Minun piti kysyä: Kuka siellä? johon hän vastasi: ”Täällä posteljooni Petshkin, toin teille Kevätpörriäisen.” Sitten hän avasi oven, ja minun piti heittää hänen päälleen löylykauhallinen vettä. Tämä toistui joka saunavuorossa kait parikin vuotta.  ( Viite: Uspenskin Fedja-setä)         Muutimme Saarijärven kaupunginosaan Kuopiossa, edelleen kerrostaloasuntoon. Talo oli kolmekerroksinen ja siinä oli kuusi rappua ja kaksi saunaa. Saunoissa oli kaksi pukuhuonetta ja kaksi pesuhuonetta ja yksi löylyhuone sähkökiukain kummassakin. Molemmissa saunoissa kävimme, mieleen ovat parhaiten jääneet ns. lenkkisaunavuorot, tiistaisin tiettyyn aikaan tunti naisille ja sitten tunti miehille. Erakkoluonteena kävin hieman vastenmielisesti vuoroilla, mutta tulihan niillä paljon keskusteltua talon miesten kanssa. Tähän saunaan kerran  yksityisvuorolla kaksi talon miestä sammuivat lauteelle. Kun seuraavat kylpijät tulivat ajallaan, perheen pikkupoika alkoi jutella miehille, mutta isälle tuli kiire soittaa ambulanssia paikalle. Toinen miehistä vietiin sairaalaan ja toinen ruumishuoneelle. Talonmies purki lauteet ja asensi uudet laudat.

                 Tähänastinen viimeinen muutto suuntautui Neulamäkeen, jonka rivitaloasuntosauna on toisessa kerroksessa. Kovin on steriili sähkökiukaineen ja kaakeleineen – löylyhuoneessa tosin on sentään paneelit seinillä. Kuivakastakin on löyly, emmekä viitsi juurikaan kylpeä useammin kuin kerran viikossa. Kesällä tietenkin mökkien saunoissa etupäässä.

                 Kivijärven kunnassa, Talviaisen kylässä, siis siinä, missä olen syntynyt, oli enolla kymmeniä vuosia sitten mökki, jossa kävimme silloin tällöin. Sauna oli hirsistä rakennettu savusauna. Kiukaan vieressä oli lämminvesiastiana puolikas tynnyri, josta kulki u-putki kiukaaseen. Kylmävesi haettiin tietenkin järvestä. Muistissani ovat lähinnä vuotavat silmät ja kitkerä katku. Ja uimiset, rannassa oli laakea kivi jonka päältä oli hyvä pulahtaa veteen. Kun isä rakensi meille mökin enon mökin vierelle, kylvimme edelleen tässä enon saunassa. Muutettuani jo pois kotoa, isä rakensi mökkimme rantaan paikalle siirretystä hirsikehikosta savusaunan, mutta en muista koskaan kylpeneeni siinä. Koska mökeillä olivat käytössä vähemmän modernit vaatekappaleet, joita ei enää ihmisten ilmoilla voinut pitää, paikka ristittiin Riepuniemeksi. Sillä nimellä se on edelleen kartoissa.

                 Ensimmäisen oman mökin ostimme Vehmersalmelta. Kävimme sitä talvella katsomassa ensimmäisen kerran, ja kun menimme sunnuntaiaamuna paikalle lumihankien keskelle, savusauna tuoksui edellisenä iltana lämmitettynä pihan reunassa, ja ihastuimme paikkaan heti. Tässä saunassa on muutama wanha herra parikin kertaa kylpenyt.

                 Kolmekymmentä vuotta Kiviharjussa on nyt oleskeltu. Alkuaikoina savusauna lämpeni tiukkaan, mutta kun ikää alkoi tulla, lämmityksen vaatima työ ja aika alkoivat tuntua ikäviltä, jonka vuoksi tein pikasaunan navetan karjakeittiöön. Ei sekään kylpynautintoja tarjonnut, lähinnä kiuas oli ostettu sen soman ulkomuodon ja halvan hinnan takia, joten ei siitä kunnon löylyjä lähtenyt. Kun lisäksi halusimme hehtaarin tontin toiseen reunaan paikan, jossa voisi istuskella ilta-auringossa, ostin valmiin kehikon Leppävirralta ja teimme Tiihosen Tenhon ja erään ammattilaisen kanssa hirsisaunan, jossa on terassi soveliaaseen suuntaan. Paljon tuossa on kylvetty. Vesi on kaivolta kannettava ja puut liiteristä, mutta vielä tuon jaksaa. Myös tässä saunassa on ollut herra- ja wäkäleukavieraita.

                 Toisen mökin ostin Kivijärven rannalta, Kannonkosken kunnasta. Enoni oli tämän hankkinut myytyään Kivijärven kunnan  mökin. Kun enoni kuoli, hänen vaimonsa möi sen verotusarvolla eli sopuhintaan minulle ja sisarelleni. Venehuoneen sauna on rannassa, jatkuvalämmitteinen kiuas, vesi tulee pumppaamalla järvestä, pukuhuone ja terassi järvelle päin. Terassilla selvitellään verkot ja istuskellaan oluen kanssa saunan jälkeen. Ennen paljon uitiin, mutta nykyään vaimo ui minunkin puolestani. Tälläkin saunalla wanhoja herroja on pari kertaa käynyt.

                  Kun tytär oli pieni ja kotona, kävimme paljon Kuopion uimahallissa, minäkin opin kunnolla uimaan vasta yli kolmekymppisenä. Uimahallissa oli kaksi saunaa, toinen pieni, hämärä ja lempeälöylyinen ja toinen suuri, valoisa ja silmittömän kuuma. Istuin tietenkin aina siinä pienessä. Kun myöhemmin joskus kävin paikalla, totesin, että pieni sauna oli suljettu.  Porvoon uimahallissa kävin kerran, kylpemässäkin, siitä käynnistä muistan sen, kun Miksa hyppäsi kolmen metrin tasolta päälleen ja minun tietysti piti sama tehdä. Puolimahalleni tulin ja kiveksiin sattui karmeasti.

                 Kolarin kunnassa on vaimon sisaren mökki, Kattilakosken rannalla. Vietämme siellä vaimon kanssa viikon tai pari vuosittain. Sauna on jatkuvalämmitteinen ja käymme siinä päivittäin, pitkien vaellustemme päälle. Vaimo uiskentelee koskessa, minä katselen terassilla.

 

Ja lopuksi luettelomaisesti saunoja, joissa muistan käyneeni:

 

Helsingin Yrjönkadun sauna – Opettajakoulutuksen aikana. Komeita pylväitä ja hieno allasmiljöö.  Alastonuintia (miehet ja naiset eri päivinä).

 

Koposen sauna Kuopiossa – Esperantotuttavan ylläpitämä yleinen sauna, jota lämmitettiin metrisillä haloilla. Saunan päälle oli hyvä juoda pilsneriä pulleasta puolen litran pullosta. Sauna lopetti toimintansa kauan sitten.

 

Mahlun sauna Kivijärvellä – Ei mies laitattanut kuumavesiastiaa, joten pesulla piti käydä järvessä.

 

Talviaisten talon saunat Kivijärvellä – Ainakin kolmessa kävin, ne paloivat kaikki. Eivät tosin minun takiani.

 

Tikkalansaaren sauna Kuopiossa – Esperantoaikana kävin useinkin kylpemässä. Esperantokongressin aikana 1972 istuin saunassa kolmen miehen ja neljän jugoslavialaisen naisen (jotka tunkivat yhtäkkiä sisään) kanssa. Uimassakin käytiin, ja kaikki tapahtui ihan kiltisti.

 

Skellefteåssa Ruotsissa tyttären kanssa kävimme 25 vuotta sitten uimalassa, jossa oli mm. altaassa aaltoja, ja saunassa 50 astetta lämmintä, eikä löylyvettä.

 

Turun saaristossa wäkäleukahommissa kylvyt kahtena vuonna Stenskärin mökeillä. Hauska sauna ja hyvää kylpyseuraa.

 

Tiihosen sauna Leppävirralla – aikoinaan kylvin siellä kymmeniä kertoja, yhdessä Tenhon kanssa. Nyt saunaan on vedetty suihku, mutta ne harvat kerrat, kun yhdessä kylvemme, kylvemme Kiviharjun hirsisaunassa.

 

Laivan sauna – Tullessamme Pauli Halosen kanssa kolmen viikon Puolanmatkaltamme, kylvimme paluumatkalla laivassa, laivan nimen olen unohtanut. Sauna oli pieni mutta olutpullot mahtuivat hyvin ikkunalle.

 

Seitsemisen alueella Boriksen 50-vuotisvuokramökissä saunan kiuas ei ollut vetää. Markkulan luona uimahallin mallisessa tuppasin istumaan siinä kylmässä saunassa. Saarenmaalla Saaremaa Vals-kylpylän sauna ei juuri saunalta tuntunut, mutta uima-altaassa oli hierova suihku. Mäentaan saunasta ryömittiin klonkkuna yläkertaan. Ylläksen hiihtohissisaunassa en ole ollut – enkä mene.

 

Epäilemättä saunoja on vielä kymmenittäin lisää. Olen ehkä suottakin saanut liikaa saunamainetta, kova löylynottaja en ole enkä niin huisin tiukkaan halua kylpeä. Usein saunakeikalla parasta on kylmä olut.  Että se siitä.