Vanhaksi tässä tulee. Matka kävi etenkin jalkoihin - kävelin kymeniä kilometrejä. Boriksen kanssa kävimme antikvariaatissa, josta ostin yhden kirjan. Usutin Borista mukaan Porvooseen, mutta ei tuo lähtenyt. Hyvä ettei, lupasin viedä miehen Kerkkoon kylään katsomaan kiveä , jossa Katajanukke oli piilossa 40 vuotta. Mutta en minä sitä löytänyt, metsä oli kasvanut ryteiköksi ja vanhat polut hävinneet.

 Tätä tietä sinne piti päästä:

Porvoossa kuljeskelin ympäriinsä ja sain puhelimella kiinni Miksan ja Biten, jotka tapasin, he olivat tulossa ja menossa mökilleen. Kamera ei sattunut mukaan, joten kuvaa ei ole.

Porvoon ortodoksikirkossa kävin, ja kuulin siellä olevan illalla piispallisen palvelun, joten ilmestyin paikalle viiden aikaan. Läksin pois ennen ehtoollista, olihan vatsani täynnä lohikeittoa.

 

Bussilla Helsinkiin ja siitä junalla Kuopioon. Sanoisinpa, ettei minun enää tarvitse Kerkkooseen palata.