Hyvinkin innolla kävin kirjansidontakurssin, lopulta kolmekin, Valamon Kansanopistossa.  Korjasin myös Valamon kirjaston kirjoja. Aikanaan taisin pitää kädessäni jokaista kirjaston kirjaa, jotka olivat lainauspuolella. Vanhan Valamon nahka-aarteisiin en tietenkään uskaltanut koskea. Ensimmäisellä kurssilla samassa pöydässä opiskeli sitomista eräs Romanos, ja hänen kauttaan opin tuntemaan myös nykyisen wanhan herran Orm Ahabinpoika Nemon. Päiväkirjojakin tein muutaman kymmenen kappaletta myyntiin luostarin kauppaan. Kotiin hankin vehkeet ja korjasin omat ja naapureiden ja vaimon työtovereiden ja Satun ja Mikon kirjat, ja tein päiväkirjoja  sukulaisille ja tuttaville. Vuoteen en ole veitsiin ja neuloihin koskenut, mutta sekin päivä saattaa taas koittaa, että haen puristimen ulkovarastosta, sekoitan liiman ja kumarrun kuljettamaan äimää paperin läpi.

Vaimon tämän hetken päiväkirja.