Nuorena olin innokas urheilemaan. Lähinnä harrastin kesälajeja, talvella hypin sisällä vauhdittomia. Jopa painonnostossa tulin kerran kilpailussa neljänneksi, pitkä ruipelo. Lusikoita tuli kasapäin, vieläkin niitä on mökillä käytössä. Yhtenä vuonna minut valittiin seurani, Kerkkoon urheilijat, parhaaksi sen vuoden urheilijaksi. Kuvia ei urheiluajalta löydy, joten otin kuvan niistä mitaleista, jotka olen saanut:
Tähtitieteestä olen kiinnostunut pikkupojasta asti. Kaukoputken sain noin kymmenvuotiaana, näinkin sillä Andromedan tähtisumun, Saturnuksen renkaat ja paljon paljon muuta. Kuopiossa menin sitten seuraan mukaan, ja niinhän siinä kävi, että pari vuotta johdinkin toimintaa. Tornilla tuli lukuisat pakkasyöt istuttua taivaalle katselemassa. Pidin myös tähtinäytöksiä yleisölle. Kuva Huuhan tähtitornilta.
Edelleen pysyttelen ajantasalla lukemalla lehtiä, (mm. Tähdet ja Avaruus) ja kaikki suomenkieliset kirjat, jotka käsiini kirjastosta saan.
Jo nuoruudessa yritin soittaa kitaraa, olipa meillä bändikin, josta ei tullut mitään. Lauloin Porvoon Yhteislyseon teinikvartetissa, yhden laulun jopa Tesvisiossa. Ja niinpä, kun Männistön koululle tarvittiin musiikkiluokan opettajaa, lupauduin. Se oli 8 vuoden mieleenjäävä kokemus. Minä ainakin opin paljon, lapsista en tiedä. Tässä johdan lapsikuoroa:
Ja aikuisten kuoroa Kuopion kaupungintalolla.
Jousella ammuskelin muutaman vuoden, oikeastaan harmi, että tämä homma unohtui:
Kirjoittanut olen pienen ikäni, mutta varsinaisesti 80-luvulla, jolloin mm. sain Atorox-palkinnon, (Suomen parhaasta sen vuoden scifi-novellista) josta olen jopa hieman ylpeä:
Ja edelleenkin saatan joskus kirjoittaa jotain.
Olen rymynnyt metsässä aina. Varsinaiset vaellukset alkoivat vasta nelikymppisenä vaimon kanssa, pitkään pistin ylös kaikki reittini ja kokemukseni, mutta tiedot hukkuivat jonkin tietokoneenvaihdon yhteydessä. Ja vaeltaminen on edelleen vanhuksellekin tärkeää. Kuva Hossasta yli 10 vuoden takaa:
Ainahan sitä tulee kesällä kalastettua. Nykyään etupäässä verkoilla. Joskus heittelin uistinta päiväkaudet, vaan ei sitä enää viitsi. Verkko kalastaa itsekseen.
Vuonna 1995 menin vaimon kanssa käymään Uudessa Valamossa, ja siitä alkoi tutustuminen ortodoksisuuteen. Liityin seurakuntaan 1998. Käyn säännöllisesti kirkossa, laulan kuorossa ja toimin tarvittaessa lukijana. Valamossa opastin useana kesänä, nyt en enää jaksa. Ortodoksisuuskuvana olkoon tämä luostarin agoralta:
Olen aina ollut utelias ja olen hakenut rajojani. Valitettavasti rajat ovat yleensä tulleet miltei alkumatkasta vastaan.
sunnuntai, 14. lokakuu 2007
Kommentit